Refusedin Dennis Lyxzénistä ja Washington D.C.:n punk-veteraaneista Brian Bakerista (Minor Threat, Bad Religion), Michael Hamptonista (Embrace) ja Johnny Templestä (Girls Against Boys) muodostuvaa Fake Namesia markkinoidaan supergroupina, mutta ei näitä äijiä Lyxzéniä lukuun ottamatta monikaan varmaan nimeltä muista.
Dag Nastynkin perustaneen Bakerin vaikutus tuntuu vahvimmin. Melodisesti ja sointukuluiltaan levy varmasti miellyttää 80-luvun Dischordjulkaisuista diggailleita. Lyxzénkin tekee parhaansa kuulostaakseen Fugazin aikaiselta Ian MacKayelta. Vaikka 28-minuuttinen debyytti sisältääkin monia ihan hyviä ideoita, Minor Threatin tai Embracen tasosta ollaan kaukana. Lisäksi ideoiden kehittelyssä ollaan joustettu aivan liikaa. Punkhenkisesti levy on äänitetty nopeasti ja turhia miettimättä. Tuloksena ei kuitenkaan ole energisyyttä vaan demomaisuutta.
Levyn kansikuvaa myöten Fake Names on päästänyt itsensä todella helpolla. Epäonnistuneeseen valokuvaan vuoden 2003 väriteemalla lisätyt, muokkaamatta Photoshopista käytetyt fontit tuovat mieleen parinkymmenen vuoden takaiset Anttilan tarjouslaarit. Kansi kuvastaa valitettavasti myös bändin suhtautumista musiikkiinsa. Valmis on tarpeeksi hyvä.
