Levyarvio: Kyllä putkivahvistimen hehku on kaunista! Keskinkertaiset biisit tipauttavat Black Stone Cherryn palkintopallilta

Black Stone Cherry
The Human Condition
Mascot

Samalla kokoonpanolla perustamisestaan lähtien operoinut Black Stone Cherry kuulostaa seitsemännellä albumillaan perinnetietoiselta mutta elinvoimaiselta. Eteläinen hard rock äityy nelikon käsittelyssä toisinaan aika heavyksi, kitarasoolojakin satelee ja solisti Chris Robertsonin ulvonta muistuttaa aika ajoin kaimansa Cornellin suuruudesta.

The Human Conditionin piristävin puoli on kitaratuotanto, jossa meluisan fuzzatut rytmikitarat narisevat karismaattisesti ja tyylitajuisesti. Kyllä täysillä ajetun putkivahvistimen hehku on kaunista! Kuusikielisten dominanssi tuo albumiin myös ajattomuutta, ja tuotanto on muutenkin enemmän rock ja vähemmän pop. Black Stone Cherry kuulostaa toimivan täsmälleen mukavuusalueellaan, vailla ulkokultaisia kevyen musiikin moderneja sovituskoukkuja tai studiokikkoja. Miehet ja kitarat kuulostavat toisinaan ihanan tuoreilta!

Albumin vajavaisuudet ovat sisältöpuolella: laulunkirjoitus ei yllä aivan palkintopallisijoille, eikä ikuisesti muistettavia kappaleita taida albumille olla syntynyt. Ihan hyviä esityksiä on toki: In Love With The Pain viihdyttää hyvin amerikkalaisesti duurissa, ja Again-sinkku miellyttää kulmikkailla kitarariffeillään.