Levyarvio: Luomusti haurasta ja kaunista – The Lovematchesin albumi on miellyttävä pikkupuutteistaan huolimatta

The Lovematches
Rescue Songs
Emsalö

Vaikea uskoa, että avausraita Losing My Mind on alun perin Peer Güntin. Laulaja-haitaristi Sanna Björkman ja laulaja-kitaristi Pasi Rytkönen vievät biisin Townes Van Zandtin tontille ja duettona laulettu lopputulos on hyvin kaunis, hauras ja herkkä. Sama tehdään myös Havana Blackin Sense Of Lovelle Maria Hännisen haikean viulun suosiollisella myötävaikutuksella ja Del Amitrin Driving With The Breaks Onille.

Konseptia ei kuitenkaan ole rajattu hard rockin piiriin, vaan mukana on myös jo valmiiksi americanamaisempaa materiaalia Esa Elorannalta, Kyösti Kurikalta, Tero Pulkkiselta ja Jean Ramsaylta. Ydinparin pääosin akustista tunnelmointia väritetään varovasti mandoliinilla ja koskettimilla, hiukkasen bassolla ja perkussioilla, vähiten rummuilla.

Kaikesta tulee niin luomusti haurasta ja kaunista, että lopulta se kääntyy hiukan itseään vastaan. Vaikka sävelmät tulevat eri tekijöiltä, niin silti kokonaisuus menee vähän liikaa samalla vaihteella ja liian kirkasotsaisesti. Näin harkittu hartaus herättää minussa lievää epäluuloa.

Ben Harperin Heavyhearted World poikkeaa muista irkkumaisuudellaan ja Elorannan Heartaches In Hurtvillen stonesmaisuus viehättää. Miellyttävä levyhän Rescue Songs kuitenkin on.