Levyarvio: Maltillisen psykedelian asialla – Boarin uusin on helposti lähestyttävä ja kompakti sludgeilupaukku

Arvio julkaistu Soundissa 6/2021.
Kirjoittanut: Vesa Siltanen.

Arvio

Boar
Hulluuden mandala
Omakustanne

Oulussa 2009 perustettu Boar on edennyt jo neljännen pitkäsoittonsa äärelle. Tyyli on kehittynyt matkan varrella rehdistä sludgesta ja doomista lähemmäs psykedelialla maustettua vaihtoehtoräminää. Laulukieli on myös vaihtunut suomeksi.

Raskaimmillaan Hulluuden mandalasta tulee mieleen varhainen High On Fire tai Neurosis, kevyimmillään grungen ja ysärin alternative rock -kentän mystisempi laita. Lajityypissään Boar on helposti lähestyttävä ja psykedeelisyyskin on maltillista. Biisejä ei turhaan paisutella pitkiksi ja junnata samassa riffissä pelkästä junnaamisen ilosta tai siksi, että se ”kuuluu asiaan”. Seitsemän biisin levyllä on mittaa sopivat 40 minuuttia, eli kompaktista sludgeilupaukusta puhutaan. Soundimaailma on myös kokonaisuuteen sopivan murea ja orgaaninen sekä täynnä hienoja nyansseja.

Basisti Henellin ja kitaristi Saarelan keskenään jakamat lauluosuudet herättävät hieman ristiriitaisia fiiliksiä. Toisaalta kaksikon korina ja ärinä istuu soundimaailmaan, toisaalta kähinästä puuttuu kaivatunlainen munakkuus. Mieli tekisi lähinnä nakata ukoille kurkkupastillit. No, eipä tämä kuuntelukokemusta kuitenkaan pilaa.

Lämmin suositus kaikille sludgen ja doomin ystäville.

Lisää luettavaa