Se oli rakkautta ensi korvauksella kun 60-luvulla kuulin Pekka Gronowin Bluesin maailmasta -radio-ohjelmassa John Faheyn version Finlandiasta. Minusta tuli elinikäinen fani. Faheyn kuoleman jälkeen olen surrut, miten harvat hänen työtään jatkavat, Suomessa ei juuri kukaan.
Tilanne muuttuu radikaalisti tämän Paavo Pesosen debyyttialbumin myötä. Vasta 26-vuotias sormipikkaaja (siis melodia, komppi ja bassolinjat simultaanisti) vakuuttaa heti tekniikkansa ohella sekä tyylitajullaan että näkemyksensä syvyydellä. Viisi omaa sävellystä istuvat vaivatta neljän coverin seuraan, vaikka jälkimmäisiin lukeutuu Amazing Gracen, Sylvester Weaverin Guitar Ragin ja Blind Willie Johnsonin Dark Is The Night, Cold Is The Groundin kaltaisia timantteja. Huiluäänillä alkava pitkä Till Morning Clear on upea sävelmä Where Deep Waters Flown heijastellessa hienosti kelttimelodisuutta.
6- ja 12-kielisiä akustisia sekä resonaattoria slidellä soittava Paavo on selvästi tutkinut myös Mance Lipscombia, Gary Davisia ja Skip Jamesia. Sointi on äärimmäisen lämpimästi hengittävä ja svengaa hienostuneesti nyansseja ja dynamiikkaa pursuten.
Past Comes Back To Haunt You poistaa stressiä tehokkaasti. Olen onnellisesti koukussa!