Levyarvio: Melodian ja melun mestarit – Swervedriver palasi jäädäkseen

Swervedriver
Future Ruins
Rock Action

Shoegaze-bändejä on viime vuosina aktivoitunut uudestaan. Niin myös brittiläinen Swervedriver, joka on aina ollut koko tyylin undergroundein ja ulkopuolisin akti. 2015 peräti 17 vuoden tauon jälkeen julkaistu comeback-albumi I Wasn’t Born To Lose You sai kovasti kehuja. Nyt näyttää, että Oxfordista lähtöisin oleva ja urallaan epäreilun määrän vaikeuksia etenkin levy-yhtiöiden kanssa kokenut kvartetti on palannut jäädäkseen.

Se on hyvä uutinen, sillä Future Ruins erottuu kilpailijoistaan helposti ja edukseen. Jos jostain bändistä huokuu, että tehdään omaa juttua omilla ehdoilla, niin Swervedriverista. Kahden kitaran nelikkoa voi tosissaan sanoa kitarabändiksi. Sähkökitarat laulavat, vonkuvat, surisevat, helisevät ja ulvovat kuin jokin valtava pilvi isossa soundissa, joka on hämmentävästi ja kiehtovasti yhtaikaa aivan täynnä ja samalla kuitenkin avara ja hengittävä. Tempot ovat verkkaisia tai korkeintaan keskinopeita ja melodisuus tihkuu upeasti kaiken noisen keskeltä, sekä perustajajäsenten Jimmy Hartridgen ja pääsäveltäjä Adam Franklinin kitaroinnista että jälkimmäisen narkoottisesti leijuvasta laulusta.

Dronea ja outoja harmonioita tiukkuva viritys on aivan omalla tavallaan rento, mystinen ja kuuntelussa vain kasvava. Swervedriver pitäisi ehdottomasti saada Suomeen keikalle!