Eevil Stöön ja tuottaja Koksukoon ensimmäinen duettoalbumi Fuck Vivaldi (2012) oli Stöön kaupallinen läpimurto. Pitkitettynä vitsinä pidetty muuttui viimeistään tuolloin todeksi, vaan ei totiseksi. Tänään pimeän puolen veteraani Stöö on yksi maamme menestyneimmistä rap-artisteista ja tuore levymoguli, jonka Katakombi- merkille on Monspilta siirtynyt ainakin DJ Kridlokk ja Aztran MNTTT.
Stöön viime aikojen julkaisutahti on ollut armoton, eikä uutuus ole synkän Iso vauva Jeesus -albumin (2016) veroinen mestariteos. Etukäteen kiinnostava varjosoturi-teema ei kanna maaliin asti. Stöön ulosanti on hyvässä iskussa, mutta yhden lainin toistoa on liikaa. Stöön tragikoomisesta hahmosta ei irtoa uusia kerroksia.
Vaikka Stöö jää täydellisestä nappisuorituksesta, on jälki tasaisen luotettavaa. Jokaisen nyrjähtäneen sanaleikin tai viittauksen liikkeelle tyrkkäämä oivallus ruokkii kuulijan hyvää oloa. On hienoa, että kaikki ennakkoon julkaistut Koksukoon tuottamat digisinglet kuten Jemmaa ne dänkit ja 21 Savage on ikuistettu fyysiselle julkaisulle. Stöön itkuräpit dominoivat: Kaksijäinen on yksi artistin kaikkien aikojen parhaista kappaleista ja uusi Allerginen valolle nousee samaan kastiin.