Levyarvio: Mitäs me näyttöpäätteen ja taulutelevision äärellä istuvat syöttöporsaat – Heikki Hautala ei anna ihmiskuvassaan armoa

Arvio julkaistu Soundissa 1/2018.
Kirjoittanut: .

Arvio

Heikki Hautala & Hyvät Veljet
Rauha ja harmonia
Krypt

Sokeasta Pisteestä tutun kuvataiteilijan ja muusikon Heikki Hautalan soolodebyytti Pyövelin vaatteet (2014) oli rouhea, säröinen ja painostava mies ja kitara -levy, jolla laulettiin nykyelämän kipupisteistä. Uusi levy liikkuu samalla alueella, mutta bändin hienovaraisesti ja vähäeleisesti säestämänä. Äänikuva ei ole kokonaisuutena läheskään yhtä rikki ja Hautala on saanut lauluunsa lisää sävyjä. Ehkä bändi vapauttaa vähentämään huutoa.

Levyn henkinen napa on kappale on Erillään, jossa puhkaistaan ihmisen kuvaa itsestään luomakunnan kruununa, vaikka olemme vain näyttöpäätteen tai taulutelkkarin äärellä istuvia, omista tarpeistamme vieraantuneita syöttöporsaita. Seuraavassa biisissä puhutaan jo siitä miten näemme henkistä nälkää yltäkylläisyyden keskellä. Ehkä levyn teemana voisi pitää ihmisen pyrkimystä kohti maalia, jota ei koskaan saavuteta – oli se sitten rauha tai täyttymys.

Hautala on säveltäjänä kehittynyt sitten debyytin. Varsinkin kertosäkeet tuntuvat lähtevän ihan eri tavalla.

Bändi soittaa enimmäkseen minimalistisesti, kuin sydän levossa. Se on hieno kontrasti lyriikoiden levottomuuteen.

Lisää luettavaa