Sentenced- ja Poisonblack-yhtyeistä tutun Ville Laihialan liidaama S-Tool julkaisi 2017 esikoislevynsä, jolla mätettiin turpaan siihen malliin, että raavaammankin karjun leuka väpätti. Eikä olotila ole kakkosellakaan helpottanut, vaan v-käyrä on kivunnut entisestään ylöspäin ja mittarit huutavat vieläkin punaisempina.
Asia tulee selväksi jo avauskappaleen ensisekunneista, kun Laihialan suusta kajahtaa ”motherfucker” ulos sellaisella painolla, että viesti menee kuurollekin perille. Sama aggressiivinen ja nihilistinen paiskonta jatkuu aina levyn viimeiseen sointuun saakka. Viha puretaan uskottavasti ja Laihiala sekä Entwinesta ja Lullacrysta tutut bänditoverit takovat taidolla ja kokemuksella unohtamatta melodioita ja pieniä vivahteita, joihin tarttua kiinni. S-Tool on löytänyt linjansa ja toteuttaa sitä parhaalla mahdollisella tavalla ilman turhaa kikkailua.
Kääntöpuolena tämä tarkoittaa sitä, että taukoamattomaan mäiskintään on vaarana tulla ähky. Exitus on siinä hilkulla, varsinkin kun se on svengaavaa debyyttiä suoraviivaisempi ja tylympi. Vielä tinkimättömyys ja tylyys ovat kuitenkin enemmän mahdollisuus kuin uhka ja Exitus on omiaan tuomaan helpotusta kuulijan ketutukseen.
