Levyarvio: Monipuolisesti aggressiivinen duo – Mutta onko Nova Twins vain vanhan kierrätystä vai sekoittaako se omat käärmekeittonsa?

Nova Twins
Supernova
Marshall

Nova Twins -kaksikon musiikkiin on kaksi lähestymistapaa: näistä ensimmäisenä tulee mieleen, että käsissä on genrerajoja venyttävä ja piristävän monipuolisesti aggressiivinen yhtye, joka vastaansanomattomasti jyrää alleen kaikki vastaantulijat. Hienoa, uusi sukupolvi on sittenkin keksinyt omat käärmekeittonsa.

Toisaalta, kun yhtyeen tuotantoon – siis myös aiempiin julkaisuihin – perehtyy hieman enemmän, niin väistämätön kyynisyys nousee mieleen. Onko tämä loppujen lopuksi sen ihmeellisempää kuin mitä vaikkapa Babes In Toyland, L7 tai jopa Skunk Anansie tekivät jo 90-luvulla? Onko kyse vain luonnollisesta sukupolvien jatkumosta, johon on sotkettu nykyteknologian mahdollistamia mausteita ja Black Lives Matter -estetiikkaa? Oikeaa vastausta tähän ei ole, sillä molemmat näkökannat pitävät yhtä lailla paikkansa.

Supernova on duon toinen pitkäsoitto, joskin tämän levyn timantein biisikolmikko (Cleopatra, K.M.B., Antagonist) julkaistiin hivenen erikoisesti jo keväällä ep:n muodossa. Tämän takia pitkäsoitossa on väkisinkin kakkoslaadun makua, sillä täytteeksi nostettu materiaali ei nouse lähellekään samalle tasolle. Uusista kappaleista parhaiten toimii Rage Against The Machinen hengessä etenevä Puzzles.