Levyarvio: Musiikkia syksyyn – Cats Of Transnistrian uusi levy velloo ja vyöryy juhlallisesti

Cats Of Transnistria
Aligning
Soliti

Triokokoonpanoksi kasvanut Cats Of Transnistria jalostaa vähäeleisenäkin mahtipontista tunnelmamusiikkiaan nyt kolmannella täyspitkällä. Keskeiset vaikutteet on varmasti mainittu kaikissa arvosteluissa: kenkiintuijottelijat, dreampopparit ja post rockin staattiset suuruudet. Musiikki velloo ja vyöryy juhlallisena eteenpäin kuuden pitkänpuoleisen kappaleen ajan. Kitarat, koskettimet tai viulu eivät briljeeraa yksilösuorituksilla, vaan alistuvat äänimassan palvelukseen siinä kuin Henna Emilia Hietamäen kuulas laulukin.

Cats Of Transnistrian musiikki sopii syksyyn. Pimeinä iltoina Aligning tuntuu kanavoivan itse ääntäkin suurempia merkityssisältöjä. Ei ole sattumaa, että luonto- ja alkuainetyyppiset metaforat ovat tällaisista yhtyeistä kirjoitettaessa niin yleisiä.

Ei tämä poppia ole, muttei avantgardeakaan. Aligning voi tarjota jollekulle popparille samanlaisen pääsyn laajempien maisemien äärelle kuin Sigur Rosin Agaetis Byrjun (1999) itselleni aikoinaan. Cats Of Transnistrian ilmaisu tuntuu jo niin jalostuneelta, että vaikea sen on kuvitella tästä dramaattisesti muuttuvan.