En ole koskaan ymmärtänyt oopperaa, en edes rock-oopperaa. Vaikka majesteettinen pauhu voisi olla monisyisyydessään vaikuttavaa, ihailu tulee silloinkin ennen muuta asianosaisten taidosta ja visiosta pitää hyppysissään jotain niin suurta.
Tämä ehto täyttyy Waste Of Space Orchestran teatraalisella erikoisprojektilla. Mutta kerrankin pystyn myös hahmottamaan monesti väkinäisenä temppuiluna pitämäni tarinallisen kaaren.
Viime vuoden Roadburn-festivaalien spesiaalinumeroksi kasattu Oranssi Pazuzun ja Dark Buddha Risingin jäsenten yhteiskomppania tallensi jälkeenpäin mörköoopperansa myös levylle, joka soi painajaismaisia maisemia roiskivana purkauksena vakuuttavasti ilman visuaalistakin puolta.
Kolmen kertojaäänen kuljettama ja yhteensä kymmenhenkisen joukkion toteuttama Syntheosis on pohjimmiltaan kosmisen psykedelian värittämä sci-fi-tarina, jonka dystopiavision mustaan aukkoon voi kadota kokonaan. Levy toimii myös pinnallisemmalla tasolla ja on lähempänä Pazuzun raakaa progeblackia kuin Buddhan totaalista sludgedoom-jumia. Oman vivahteensa antaa moninaiset efektivingahtelut ja -sirinät. Mikään Barbarellan soundtrack Syntheosis ei tosiaan ole eli käyttöohjeena suositellaan aikaa, kuulokekuuntelua ja riittävää volyymia.
Syntheosis esitetään livenä vielä kerran tulevana kesänä Sideways-festivaalilla.