Levyarvio: Noitavainojen roviot palavat jo – Black Royal taitaa niin kuoleman bluesin, letkeän stonerin ja sludgen syöverit

Arvio julkaistu Soundissa 3/2020.
Kirjoittanut: Vesa Siltanen.

Arvio

Black Royal
Firebride
Suicide

Varovaisina ensiaskeleina toimineiden pienjulkaisujen jälkeen otti tamperelaisyhtye aimo harppauksen eteenpäin kaikki odotukset lunastaneella Lightbringer-debyyttipitkäsoitollaan kaksi vuotta sitten. Askelmerkit ovat yhä kohdillaan ja vauhti kiihtyy nyt tarjoiltavalla kakkosalbumilla.

Yhtyeen death blues on paikoin raskaasti junnaavaa, paikoin letkeästi groovaavaa rosoista stoneria kuolometallivaikuttein. Välillä ryvetään syvälläkin sludge-syövereissä, mutta melodisuutta ei unohdeta. Sekoituksesta tulee paikoin mieleen Kvelertak, paikoin High On Fire tai The Sword räkäisempänä versiona. Paletissa on myös sävyjä esimerkiksi black metalin puolelta ja oman mausteensa tuovat jousisoittimet sekä akustiset kitarat, joita käytetään maltillisesti ja tyylikkäästi. Kokonaisuudessa on sopivasti vaihtelua, joka pitää mielenkiinnon yllä.

Levyn kantavia teemoja ovat okkultismi, muinais- ja kristinuskon yhteentörmäys ja noitavainot, ja sanoituksiin onkin napattu muun muassa otteita oikeista noitaoikeudenkäyntien pöytäkirjoista. Soundimaailma ja tunnelma tukevat lyriikkapuolta mainiosti ja sävelet ja sanat toimivat hyvin yhdessä.

Black Royal on jälleen osunut napakympin välittömään läheisyyteen.

Lisää luettavaa