Arvio: Tampereelta kajahtaa – Black Royalin Earthbound on mainiota ryminää, jossa ei liikoja hempeillä

Black Royal
Earthbound
M-Theory

Tampereen tuuttauskerho pistelee tiskiin parastaan. Yhtyeen mainiosti sludgen, death metalin ja stonerin Bermudan kolmioon sijoittuva ilmaisu on raskasta, rullaavaa ja ankaraa, mutta myös tarttuvaa ja yllättävänkin monipuolista. Tunnelmia ja vaihtelua niin tempon kuin dynamiikan suhteen on
levyllä kiitettävästi, eikä hyvinkin massiivisena soiva kokonaisuus ole ollenkaan raskassoutuista kuunneltavaa.

Yhtyeen samanaikainen tinkimättömyys ja joustavuus on sen ehdoton voima. Laulaja Rikun ulosanti on alusta loppuun kosiskelematonta örinää, mutta bändi irtoaa mureasta HM2-pörinästä mainiosti myös muunlaisiin sävyihin, ihan slide-kitarointiin saakka. Urku, Rhodes ja muut sormiot höystävät äänikuvaa hienosti, tuoden mukaan perinnetietoista Deep Purple -menoa – kuuluupa jossakin kohdin sävyjä vallan Pink Floydin suunnalta.

Earthboundin monipuolisuus kantaa. Yhtye saa pidettyä kauttaaltaan rouhean materiaalinsa kiinnostavana, osa biiseistä kun eroaa juuri sopivasti tyylillisestä keskilinjasta. Tästä huolimatta kokonaisuus on mainion armotonta ryminää, jossa ei liikoja hempeillä – mutta kuitenkin.