Levyarvio: Pidempikin levy olisi kelvannut – Tuomio & Kone palauttaa mielikuvat hiphopin kulta-aikaan

Tuomio & Kone
Hyvät kannet hukkaan
3rd Rail

Tuomio & Koneen uuden levyn Intron karvahattubiitti on kuin suoraan JVG:ltä tai Teflon Brothersilta pöllitty. Muun muassa parin vuoden takaista Taakibörstan Ruisrock-spektaakkelia muisteleva toinen raita Firaabelihommia tekee kuitenkin selväksi, etteivät Legis ja Konan sorru 20-luvullakaan tekemään poppiräppiä.

Hip hopin kultakaudesta muistuttavat biitit ja reilun parinkymmenen vuoden ajan jalostettu herkullinen riimittelytyyli kuulostavat edelleen yhtä kovilta ja välillä paremmilta kuin suomiräpin klassikkona pidetyllä debyytti-ep:llä (2003) tai viiden vuoden takaisella paluualbumilla Rokkaa. Duon dokausläpät ovat vuosien varrella vähän lieventyneet, mutta muuten meininki ei lipsahda turhan korrektiksi. Yleissivistys ja sanavarasto ovat keski-ikäisyyden myötä vain lisääntyneet ja itseironiaa ei ole todellakaan annosteltu lusikalla.

Hyvät kannet hukkaan saa miinusta lyhyestä kestostaan – tämä on oikeastaan ep – toisaalta mukana ei ole täytebiisejä. Stereotesti täsmähyökkää kummallekin kanavalle muassaan vanha bändikaveri Setä Koponen. Läsnäolollaan aina ilahduttava suomilyriikan legenda Raimo takaa Onhan se selvä että otti aivoon -kappaleelle olariräpin klassikkostatuksen.