Tamperelainen Tryer kaahaa paniikinomaisen kiivasta metallinsekaista hardcore punkia niin, että piennar pölisee ja aurausviitat kaatuilevat. Hätäiset mutta melodiset, tiiviissä mitoissa sanottavansa sanovat rallit pysyvät sokaisevissa tempoissa vain niukin naukin soittajien lapasissa. Niitä kuunnellessa tuntuu kuin olisi joutunut monttuiselle ja nimismiehenkiharaiselle maalaistielle millä vain sekunnilla silkkaa lahouttaan hajoavan ralliauton kyytiin ilman turvavöitä ja kypärää, eikä juuri ajokorttinsa saanut polvi suorana kaasupolkimella seisova ja rattia sormet valkoisina puristava kuskikaan vaikuta henkisesti ihan tasapainoiselta.
Onneksi levyn tuottanut skene-legenda Kurt Ballou on piirtänyt kaahareille sellaiset nuotit, että nämä kaikkea muuta kuin hitaat hämäläiset pysyvät puoli tuntia ja rapiat kellottavat yksitoista pikataipalettaan aiotulla reitillä ja edes suunnilleen maantieojien välissä. Hysteerisen menon täydentää bändin huutaja Jussin harvinaisen ärsyttävästi känisevä laulusoundi.
Ei kuole koskaan on levotonta, ärsyttävää ja sekavaa metelöintiä, jonka kuunteleminen johtaa rauhattomuuteen ja keskittymishäiriöihin. Juuri kuten punkin kuuluukin.
