Levyarvio: Puurot, vellit ja Jyrki 69 – Mustan Paraatin paluu on erikoinen kokemus

Musta Paraati
Black Parade
Cleopatra

Musta Paraati julkaisi vuonna 1984 Peilitalossa-levyn, joka on parhaita Suomessa koskaan julkaistuja pitkäsoittoja. Albumin kappaleet olivat yksinkertaisesti loistavia, ja bändin soundimaailma istui enemmän kuin osuvasti punkin jälkimaininkeihin.

Viime vuosien aikana yhtye on esiintynyt silloin tällöin eri laulajien kanssa, mutta uutta levyä on jouduttu odottamaan. Paraatin keulilla on nähty viimeksi Herra Ylppö, mutta levyntekoon yhtye ryhtyi Jyrki 69:n kanssa. Hän on ottanut osaa myös tekstittämiseen ja sovittamiseen. Samalla laulukieli on vaihtunut englanniksi.

Uudella levyllä yhtyettä on vaikea tunnistaa. Toki on selvää, että Musta Paraati ei kuulosta samalta kuin 34 vuotta sitten eikä levyllä tarvitse olla uutta Romanssia. Kuitenkin Jyrki 69 on leimautunut niin vahvasti The 69 Eyesin keulahahmoksi, että puurot ja vellit menevät liian helposti sekaisin.

Mustan Paraatin nykysoundi kelluu leppeästi 1980-luvun loppupään trendien aalloilla, eli tältä osin tyyliseikat ovat kohdallaan. Ja kyllä ne kappaleetkin toimivat pääosin, vaikka viittauksia eri kasaribändeihin lentää sinne tänne, eikä se oma ääni ole yhtä selkeä kuin debyytillä. Esimerkiksi Aujourd’hui alkaa olla tasoa, jota Mustalta Paraatilta voi odottaa, vaikka tyyli onkin vanhaan Paraatiin verrattuna koreilevaa. Yleisesti ottaen tarkkaavainen kuulija voi kuitenkin löytää biisien sovituksista Mustan Paraatin ytimen, mutta aivan helppoa se ei ole.

Black Parade on ensikuunteluilla erikoinen kokemus, mutta jos pystyy unohtamaan historian ja elämään ainoastaan tässä päivässä, siitä kannattaa nauttia.