Levyarvio: Rag’n’Bone Manin soulista puuttuu sielu ja päämäärä – Uutuusalbumi on yllätyksetön ja tympeä

Rag’n’Bone Man
Life By Misadventure
Sony

Yksi hankalimpia dilemmoja, mitä musiikin parissa voi kokea, on se kun haluaisi todella kovasti pitää jostain artistista, mutta jokin vain hankaa vastaan. Olen potenut tätä ongelmaa Rag’n’Bone Manin kohdalla jo Human-hitistä lähtien: miehen ääni ja tyyli ovat kohdillaan, mutta se maaginen jokin loistaa poissaolollaan.

Taiteilijanimeä kantava Rory Charles Graham vuodattaa toisella albumillaan Life By Misadventure paperille varmasti aitoja tunteita. Lähimmäksi vilpittömyyttä osuvat Fall In Love Again ja All You Ever Wanted, mutta siihen ruusut ikävä kyllä jäävätkin.

Englantilaisartistin soulista tuntuu puuttuvan se sielu. Osasyynä tälle ovat löperösti sävelletyt ja yllätyksettömät biisit, joista esimerkiksi Changing Of The Guard on yhtä raikas kuin tunnin pannussa seissyt kahvi. Monissa levyn biiseissä rohkeimpia ratkaisuja edustaa kädenlämpöisen poprock-tuotannon taustalle laitettu kuoro. Että juuh.

Blues ja soul ovat haastavia lajeja 2020-luvulla: kannateltavana ovat pitkät perinteet ja odotukset jonkin asian viemisestä tähän päivään. Risteyksessä pitäisi yleensä valita suunta, mutta Life By Misadventurelta tuntuu puuttuvan päämäärä.