Levyarvio: Sanoma selkiytyi, musiikki otti takapakkia – Lizzon soul- ja r&b sortuu nostalgiaan

Arvio julkaistu Soundissa 7/2022.
Kirjoittanut: Jari Mäkelä.

Arvio

Lizzo
Special
Atlantic

Kun Melissa Jefferson alias Lizzo julkaisi ihanan läpimurtoalbuminsa Cuz I Love Youn (2019), hänet markkinoitiin suurelle yleisölle albumidebytanttina. Tavallaan hän sitä soul- ja r&b-artistina olikin, vaikka levyn Tempo-duetto Missy Elliottin kanssa muuta vihjasi.

Lizzon indiemerkeillä julkaisemat albumit, puhdasverisen vaihtoehtorapin edustaja Lizzobangers (2013) sekä siirtymävaiheen levyksi luettava, soundimaailmaltaan edistyksellinen r&b-levy Big GRRRL Small World (2015) olivat major-debyytin julkaisun aikaan poistettuina suoratoistopalveluista. Näin vältyttiin kiusalliselta vertailulta. Musiikkiarkeologiset tutkimukset levyhyllyllä paljastavat Lizzon vierailleen myös artistin kotikaupungin Minneapolisin suurmiehen Princen ja 3rdeyegirlin Plectrumelectrum-albumilla.

Sovitukselliset tai soundilliset kokeilut ovat vieraita mainstream-soittolistoille ja viraaleille Tiktok-videoille tähdätyissä kappaleissa.

Samalla kun Lizzo on edelleen selkeyttänyt brändiään sekä kehopositiivisuuteen ja itsensä hyväksymiseen ja rakastamiseen keskittyvää sanomaansa, hänen musiikillinen ilmaisunsa on kulkenut takapakkia puhtaaseen nostalgiaan. Sovitukselliset tai soundilliset kokeilut ovat vieraita mainstream-soittolistoille ja viraaleille Tiktok-videoille tähdätyissä kappaleissa, jotka toisintavat uudelleen ja uudelleen muun muassa Michael Jacksonin ja Nile Rodgersin 70- ja 80-lukulaisten discoklassikoiden perinnettä. Myös Diana Rossin haamu on vahvasti läsnä. Albumin ainoa mielenkiintoinen biisi on – herranjestas sentään – Coldplay, jolla pikkuoravaksi tunetettu Chris Martin itse vierailee.

Hittijärkäle About Damn Time lainaa tutut aineksensa ties mistä; itseäni kiinnostaa yhden säkeistön tyylillinen yhtäläisyys Wet Legin Chaise Longue -hitin kanssa. 2 Be Loved (Am I Ready) on silkkaa Pointer Sistersiä. Birthday Girl tulee soimaan kyllästymiseen asti lukemattomien syntymäpäivien soittolistoilla, samoin Everybody’s Gay LGBTQ-kansan juhlissa. Niin paljon kuin discomusasta tykkäänkin, on pakko ihmetellä, miten kauan tämä nykyinen Daft Punkin Random Access Memories -albumin aloittama pophistorian loppu oikein mahtaa kestää?

Lisää luettavaa