Levyarvio: Sävelkynien moninainen kirjo värittää Miljoonasateen Karkumorsiamen

Miljoonasade
Karkumorsian
Sateen ääni

Itsensä hyllyttäneen Miljoonasateen aktivoituminen viiden vuoden takaisen tv-ohjelman myötä johti 16 vuotta kestäneen levytystauon päättymiseen. Sähköinen Rouva Maa -levyä (2016) seuraava Karkumorsian on puolestaan paljolti seurausta yhtyeen viime keväisen akustisen konserttikiertueen saamasta vastaanotosta.

Karkumorsian esittelee Miljoonasateen luomuisempana kuin koskaan. Kahdeksan uutta ja päivitetyt neljä vanhaa laulua soivat totuttua vähempisähköisinä ja sovituksellisesti lukuisiin suuntiin kurottavina. Peräti kuudesta eri sävelkynästä tulevat biisit laventavat levyn tyylikirjoa, jonka Heikki Salo kietoo teksteillään yhdeksi kokonaisuudeksi.

Vieraikseen Miljoonasade on saanut kylän poikien harmituksesta kertovalla nimiraidalla ensin ”normaalisti” taustalaulavan ja lopulta tutusti pajattavan Värttinän ja ensialbumilta versioidulle Köyhät-biisille riiminsä lisäävän Palefacen. Levyn soinnin kannalta olennaisinta on kuitenkin multimuusikko Matti Kallion läsnäolo. Kallion pillit ja haitari tuovat palettiin uusia värejä ja etenkin irlantilaissävyistä etnoa.

Vanhaa ja uutta yhdistävästä koostumuksestaan huolimatta Karkumorsian on täysipainoinen kakkoslevy uudestisyntyneeltä Miljoonasateelta.