Levyarvio: Säveltämisen taito on kadonnut työllistetyn kitaristin soololevyllä – Orianthin O on AOR-henkistä näköisrockia

Orianthi
O
Frontiers

Australialainen Orianthi Panagaris nousi tietooni Michael Jacksonin peruuntuneen This Is It -konserttisarjan kitaristina. Hänen major-debyyttinsä Believe (2009) sisälsi muovista Idols-rockia. Katy Perryn hylkäämältä singleltä kuulostanut Shut Up & Kiss Me ei innostanut.

Sitten kehäkettu Alice Cooper nappasi näyttävän soittajan riveihinsä. Mainetta kasvattaneen pestin jälkeen toisen vanhan kehnon Dave Stewartin tuottama Heaven In This Hell (2013) oli enemmän artistin näköinen; kitarassa kuului aavistus bluesia ja Orianthin mentorin Carlos Santanan soundia. Neljän vuoden parisuhde Richie Samboran kanssa tuotti hämmentävän Radio Free America -albumin (2018).

Aerosmithin biisintekijä Marti Frederiksenin kanssa tehty O on hengetön AOR-paketti taidolla tuotettua näköisrockia, joka ei edes parikymmentä vuotta sitten olisi mennyt aidosta asiasta. Frederiksen on unohtanut säveltämisen taidon, mutta Orianthi saa pinnoja kypsyneestä tulkinnasta. Tarttuva Impulsive taipuu korvissa helposti muotoon ”repulsive”. Urallaan heikkoja ratkaisuja tehneellä Orianthilla on edelleen hallussaan kaikki menestyksen ainekset, mutta hän tarvitsisi rinnalleen tyylitajuisen JA luomiskykyisen yhteistyökumppanin.