Kokkolan posse säesti omilla sekä muun muassa Dylanin ja Waitsin levyillä kunnostautunutta Duke Robillardia jo vuosikymmeniä sitten, mutta vasta nyt toteutettiin haave yhteislevystä. Mukava näin lämpimän maanläheisesti rullaavaa ja meheviä kitara/urku/piano-osuuksia pursuavaa soittoa on kuunnella, vaikkei kokonaisuus viimevuotisen Yuletide-joululevyn tasolle ylläkään.
Materiaalista vain kolme raitaa on Robillardia, niistä memphissoulahtavasti haikea She Made My Mind ja levyn päättävä Passionate Kiss kuuluvat sen parhaimmistoon. Jälkimmäisen rakenne rikkoo bluesin kaavoja luovasti falsettikuorolla ja Pekka Gröhnin juhlavalla pianotyöllä, vaikka meno myös rokkaa komeasti. Wentuksen omista kynäelmistä itseäni puhuttelevat eniten melodiset ja southernsoulahtavat Miranda ja Selma. Where Have All The Songbirds Gone menee jo melkein kirkkoon.
Covereissa juurevimmin sytkytellään harpun värjäämässä Lazy Lester -klassikossa I Hear You Knockin’ ja Robert Johnsonin Judgement Dayssa, joka tosin vedetään Howling Wolfin mukaan. Leonard Cohenin uhkaavasti bluesahtavan First We Take Manhattanin käsittely on hyvä idea ja toimii “memphisläistettynä” tyylikkäästi, mutta Tom Waitsin 2.19:ssa muuten omaan ääneensä luottava Juho Kinaret haksahtaa peilaamaan liikaa tekijää laulussaan.