Levyarvio: Sormiharjoituksia plektrajeesuksille – Hyvin salaisuutena pysyneen metallibändin albumi on tyylitajuinen mutta synteettinen

Mors Principium Est
Seven
AFM

Porilaislähtöinen Mors Principium Est oli pitkään Suomen melodisen death metalin parhaiten suojeltuja salaisuuksia, jonka ura ei laatualbumeista huolimatta ikinä noussut samalla tavalla lentoon kuin vaikkapa Bodomien, Insomniumin ja Kalmahin. Vuonna 2020 Mors Principium Est on bändin perustaneen vokalisti Ville Viljasen ja brittiläisen kitaravelho Andy Gillionin kaksimiehinen studioprojekti, jonka kolmanneksi jäseneksi on laskettava tuottaja Thomas ”Plec” Johansson. Livetilanteisiin ukkoja pestataan tarpeen mukaan.

Mors Principium Estin selkeästi nimetyn seiskalevyn melodödö on monin tavoin dualistista. Solistin suoraviivaista aggressiota tuetaan progressiivisilla biisirakenteilla. Ärinä on persoonattoman kuivaa, mutta Gillionin musiikin melodisessa melankolisuudessa on värisyttävää kauneutta. Taustat on orkestroitu pistämättömällä dynamiikan- ja tyylitajulla, mutta niiden synteettisyys kuuluu. Gillionin soolotyöskentely on poikkeuksellisen tyylikästä ja riffit todella innovatiivisia, mutta ajoittain niin kiemuraisia että muistuttavat enemmän plektrajeesusten sormiharjoituksia kuin tarttuvia metalliriffejä.

Seven on loistolevy, mutta vaatii kohtalaisen paljon toistoja avautuakseen.