Levyarvio: Symboli jää pystyyn! Blue Öyster Cult puhkuu innolla yhteen hiileen

Blue Öyster Cult
The Symbol Remains
Frontiers

Sangen raikkaaksi voisi kutsua semipsykedelisen hard rock -combon comeback-levytystä 19 vuotta edellisen studioalbumin jälkeen. Kasaripopin ja MTV-imagon kierteeseen jäänyt reilu ja rempseä friikkiorkesteri on terävöitynyt selvästi ja tiukentanut otettaan sekä tarttuvien iskuriffien että kertosäkeiden pop-sensibiliteetissä. Alkuperäiskaksikko Eric Bloom ja Buck Dharma ei horju kestävän bändisymbolinsa edellyttämässä perinteisessä BÖC-musiikin työstössä. Heti kokkabiisissä That Was Me vierailee kolmas veteraani Albert Bouchard, joka saa taustalaulun ohella tunnustaa osansa rockhistorian merkille pannuimpana cowbellin kalkuttajana.

Bloom ja ”Buck” Roeser ovat ahkeroineet kaksin tanakan materiaalin rustaajina, kun aika ehti tässä välissä jättää Alan Lanierista sekä bändi svengalista Sandy Pearlmanista. Kirjailija John Shirley jatkaa myöhempien aikojen sanoitusten yhteistyötä, ja lyyrikkoveteraaneista Richard Meltzer saa yhden krediitin bändin nuoremman rekryytin Richie Castellanon menobiisissä. Puolet kappaleista on ainakin osaksi nelikymppisen Castellanon nimissä, ja kitarasta irtoaa tarvittaessa napakoita thrash-kikkojakin. The Symbol Remains on nimensä arvoinen, sillä culttibändi puhkuu innolla yhteen hiileen ja säilyttää eloisimmat perinteensä Bloomin laulutulkinnoissa, Dharman kitaroinnissa sekä kiipparien helmeilyssä.