Ei ole yllättävää, että suomalainen 1980-luvun alun postpunkretkue kuulostaa Mustalta Paraatilta ja Joy Divisionilta. Mutta kun mielleyhtymien joukkoon ilmestyvät Mana Mana sekä Rättö ja Lehtisalo, vaihtuu ujo kiinnostus sulaksi innostukseksi. Loimaalainen Kolme seisoo vinossa on kenties pysynyt aina marginaalissa, mutta annettavaa yhtyeellä on totisesti riittänyt.
Sinä tanssit nuoralla esittelee bändin tuotantoa 40 vuoden otannalla. Aikahypyt ovat kuitenkin liki huomaamattomia. Synkästi lonksuttavat rytmipohjat ja kosketinpulinan kanssa torailevat kitarat ovat luoneet alusta asti tanakan perustan, jonka varassa Janne Lappalainen on voinut sanallistaa masennuksen ja pelkotilojen leimaamia tuntojaan. Vaikuttavimmin agendan kiteyttää klaustrofobinen Unet. Varhaisvuosiaan elävä orkesteri pitää kappaleen latauksen hienosti näpeissään, vaikka sormia selvästi polttelee.
Lopullisen merkityksensä KSV:n kolossaalinen mutta kotikutoinen ilmaisu saa maantieteellisessä ja ajallisessa kontekstissaan. Kun laulut sijoittaa varsinaissuomalaiseen YYA-ajan pikkukaupunkiin, kanavoituu niiden ulkopuolinen kipuilu eksistentiaaliseksi nuorallatanssiksi, jota tahdittavat turhautunut näytönhalu ja ympäristön ruokkima epävarmuus. Vain musiikki tuntuu saavan nämä voimat tasapainoon.