Levyarvio: Tasapainoilua rakenteen ja kaaoksen rajalla – Mikko Innasen levyjärkäleellä kuullaan säveliä graafisesta ulottuvuudesta

Arvio julkaistu Soundissa 2/2020.
Kirjoittanut: Arttu Tolonen.

Arvio

Mikko Innanen Autonomus
I-XXX
Fiasko

Nykysäveltäjä Gavin Bryarsilla on hieno teos (tai ehkä se on paradigma?) nimeltään 1,2, 1-2-3-4. Siinä joukolle muusikoita annetaan kasetilla osa, joka heidän täytyy soittaa – joillekin viikkoja ennen suoritetta, toisille vain hetkeä ennen. Kaikki kuulevat korvalapuilla oman osansa ja pyrkivät soittamaan sen mukana. He eivät kuule tai voi reagoida muihin soittajiin. Tulos on musiikkia, joka kuulostaa hiukan humaltuneelta, kuin jokin itse ajassa olisi mennyt särölle, kauniisti kuin posliini.

Mikko Innanen Autonomus soittaa Innasen sävellyksiä. Ne on nuotinnettu epäkonventionaalisesti, tavalla joka tuo jokaiseen sävellykseen vahvan graafisen ulottuvuuden. Jokainen orkesterin jäsen on vapaa tulkitsemaan näkemäänsä haluamallaan tavalla.

Rauhallisimmillaan vaikutelma on sama kuin Bryarsin teoksessa – tunne, että aika on jotenkin säröllä tai rypyssä. Reippaammissa biiseissä tätä tunnetta ei jostain syystä tule.

I-XXX tasapainoilee upeasti rakenteen ja kaaoksen rajalla, vahvoihin atmosfääreihin luottaen.

Kolmen cd:n järkäleessä riittää tutkittavaa ja sulateltavaa muutamaksi vuodeksi. Levy kannattaa ostaa, koska kansivihkoon painetut nuotit tuovat oikeasti mukavan lisän kuuntelukokemukseen.

Lisää luettavaa