Suomesta puuttuu edelleen oma Drake, kun Gettomasan hieman epäonnistunut Kalamies-projektikin näyttää jääneen kertaluonteiseksi. Samankaltaista sarkaa kyntää kolmannella albumillaan Miika Pesso, tutun yhteistyökumppanin, tuottaja Mikko ”Supboe” Pennasen ja useiden vierailijoiden avustuksella. Vereslihaisen tunne-elämän käänteet on verhottu epämääräiseen numerologiseen teemaan ja Bon Iver häälyy myös referenssinä.
Tätähän tämä 2020-luku on. Autotunea, kipuilua ja kulttuurisilpusta koottuja merkitysgolemeja. Siinä lajissa Pesso yltää johonkin aidolta vilpittömyydeltä kuulostavaan monessakin kohtaa, ja kyllähän ainakin K18 onkin parhaita Suomessa tehtyjä R&B -himmailuja. Se ei tosin kuulosta tältä ajalta vaan esimerkiksi Brandyn ja Monican The Boy Is Minelta (1998).
No, 33:lla on myös biisi nimeltä No Scrubs eli selvästi Pesso tuo myös juuriaan tässä esiin.
Asan, F:n, DJ Ibusalin ja Pehmoainon kaltaiset vierailijat peilaavat artistin pyrkimystä vaikuttaa ylisukupolvisessa risteyskohdassa, mutta myös määrittävät hänen asemaansa kulttuurikentällä. Kunnianhimon taso on ainakin vielä korkeampi kuin tekemisen, mutta yritystä ja onnistumisiakin 33:lla on tarjota.
