Helsinkiläinen crossover-retkue on jyystänyt punk-thrashiaan jo yli 30 vuotta. Vasta toisen kokopitkänsä julkaiseva nelikko on ilmeisen marinoitunut Suicidal Tendenciesin, D.R.I.:n ja Excelin parissa, siksi luontevaa mäiskeensä on. Ja on myös Slayer tärkeä rakennuspalikka, se käy selväksi viimeistään Slaytanic Era -kappaleen Sleikka-muisteloista.
Erityisesti Leftoversin meiningissä ilahduttaa bändin freesi perinnetietoisuus. Se kytkeytyy erittäin selkeästi klassisen crossoverin jatkumoon iskevine riffeineen, punk-pyrähdyksineen ja oikeaoppisen epävireisesti mutta kovalla asenteella elämöivine lauluineen. Samaan aikaan sitä on hankala suoraan yhdistää mihinkään genren bändiin, vaikka joku Uncle Slam ehkä samalla suunnalla toimikin.
Mahtavalla soundilla ja erinomaisella sykkeellä tahkottu materiaali on lopulta rakenteellisesti yllättävänkin monimuotoista ja myös tarttuvaa. Sävyjä ja sovituksellista haastetta on genrelle pitkissä biiseissä kosolti ja tämän vuoksi levy iskee kunnolla kupoliin vasta muutaman pyöräytyksen jälkeen. Albumilla kuuluu aito runttaamisen riemu ja ehdottoman hyvä meininki.