Reilu vuosi sitten masentunut Timothy Showalter ihmetteli tekisikö Strand Of Oaks enää koskaan mitään, kun kaverinsa My Morning Jacketista täysin yllättäen suostuttelivat hänet levyntekoon ja uusia biisejä laatimaan. Niitä alkoi syntyä ja ne äänitettiin studiossa livenä Kevin Rattermanin tuotannolla.
Tulos on erittäin tunteikas ja intensiivinen, dramaattinenkin. Bändi soittaa ihailtavalla vimmalla, varsinkin pallon vierimään pannut kitaristi Carl Broemel. Hiukan vierastan sitä, että joissain kappaleissa kaiutetut rummut hakkaavat aivan edessä ja muu bändi jätetään taaemmas. Se nakertaa studiossa vallinnutta innoittunutta yhteishenkeä.
Mutta parhaat biisit ovat upeita, kuten Showalteriin kerääntynyttä myrkkyä vihaisesti sylkevä kiihkeä Moon Landing, jossa Jason Isbell käy kurittamassa kitaraa tositarkoituksella. Visions on väkevän eeppinen balladi. Nopeatempoinen Hyperspace Blues muistuttaa yllättäen U2:ta, vaikka levyn peruslinjaa voisi kuvata indie-päivitetyksi Neil Youngiksi. Rubya Showalter pitää uransa optimistisimpana lauluna. Wild And Willingin hän tulkitsee herkästi yksin akustisella. Forever Chords päättää vahvan levyn liki 10-minuuttisena ajattoman avarana balladina.