Debyyttipitkäsoittonsa pöytään lyövä The Sabbathian on okkulttinen doom metal -yhtye, jonka soinnista löytyy sävyjä myös Norjan mustasta metallista. Eikä toisaalta ihme, onhan kansainvälisen kokoonpanon omaavan bändin riveissä norjalaista vertakin.
Rosoinen ja viimeistelemätön, paikallaan jumittava doom voi parhaimmillaan saattaa kuulijan transsinomaiseen tilaan, jossa siirrytään ajatuksissa jonnekin kosmoksen tuolle puolen. Sabbathianilta se ei onnistu ja tilalla on sen sijaan olo, että levysoitin on jumittunut toistamaan samaa biisiä. Lisäksi Anette Gulbrandsenin sopraanolaulu kuulostaa lähinnä teennäiseltä ja päälleliimatulta eikä istu musiikkiin kuin paikoitellen.
Latum Alterum kuulostaa jamisessioissa improvisoivalta bändiltä, joka uppoaa musiikkiinsa itse hyvinkin syvälle, mutta joka ei aukene samoin ulkopuolisille korville. Parhaimmillaan meno on iommimaisten riffien vetämänä kuten One Night Of Crueltylla tai Embrace The Darkilla eli silloin, kun biisit etenevät jonnekin. Levy siis hieman paranee loppua kohti, mutta loppuu kesken juuri homman mennessä mielenkiintoiseksi.
Suositellaan vain kovanahkaisimmille surinadiggareille, joita outoilu ja taiteellisuus ei pelota.