Tämä levy on soundtrack Teemu Nikin käsikirjoittamaan ja ohjaamaan elokuvaan Armomurhaaja, mutta sillä ei välttämättä ole merkitystä. Levy toimii itsenäisenä teoksena ja elokuvan ääniraidan tekeminen tuntuu vapauttaneen Purasen ja Kaukolammen huomattavasti vapaampaan ilmaisuun kuin K-X-P:ssä on totuttu kuulemaan.
Pekko Käpin ja Johanna Tarkkosen jouhikot toimivat hienosti. Ne vievät ajatukset jousisektioihin, jotka ovat historiallisesti olleet elokuvien ääniraidan peruskauraa, mutta jouhikon soundi on paljaampi ja herkempi.
Euthanizer on pitkä ja yhtenäinen, mutta hyvin sävyrikas äänimaisema. Siinä yhdistyvät modernit ja arkaaiset elementit, kuten syntetisaattorit ja jouhikot, sekä kepeä hienostuneisuus raskauteen, joka ilmenee sekä ambientteina mattoina että perkussiomyllytyksenä. Ehkä kyse on tuomiosta ja armosta? Tai samasta toisin päin? Lopussa on ehkä vilautettu lunastuksen mahdollisuutta kappaleella nimeltä Rakkaus.
Elokuvan näkeminen tähän levyyn syventymisen jälkeen voi olla jännä kokemus, koska näille kappaleille on jo tullut luotua oma konteksti.