Levyarvio: Uusi Janna-levy on trendikäs mutta ontto – Spektri on kuin kouluterveydenhoitajan puhuttelu

Janna
Spektri
Universal

Jannan suomenkielisen debyytin (2014) seuraajan piti ilmestyä jo kauan sitten, mutta elämä tuli väliin. Myrskyisä avioero käänteineen on siivilöitynyt jo ennen julkaisuaan kultaa myyneelle Spektrille, joka nimensä mukaisesti pyrkii läpivalaisemaan elämän sävykirjoa. Muun muassa Jurekin ja MGI:n tuottama levy on muodollisesti pätevä ja trendikkäästi tuotettu, mutta sisällöltään ontto. Koukuttomat kappaleet eivät millään riitä pitämään Jannan ontuvaa karismaa pystyssä, ja bangeri-potentiaalilla ladatut Mustis ja Vahinko kiertämään hukkuvat keskinkertaisuuden valtamereen.

Jostain kumman syystä Jannan laulettavaksi syydetään aina kömpelöä, toisessa persoonapronominissa puhuttelevaa tekstiä. Kun tähän yhdistetään Jannan hieman säälivän oloinen lauluääni sekä maininnat haavoihin puhaltamisesta, ei mielikuvilta kouluterveydenhoitajan puhuteltavana olemisesta voi välttyä.

Levyn neljästä vierailijasta Pyhimys ja Tuure Kilpeläinen onneksi tuovat ilahduttavia sävyjä muuten värittömään kokonaisuuteen. Kolikon kääntöpuolen takaa kurkistelee Vaikee mut oikee -hirvityksessä vieraileva Nikke Ankara, jonka ääntä ei soisi edes hänen omilla levyillään kuultavan.