Edellisestä Janna-albumista on ehtinyt kulua aikaa viitisen vuotta ja voidaan ehkä puhua pienimuotoisesta paluusta, kun viime vuonna Vain elämää -ohjelmaan osallistunut laulaja julkaisee nyt uransa viidennen kokopitkän.
Ihminen-albumin kahdentoista kappaleen säveltäjien joukosta löytyy Jannan itsensä ohella niin monta nimeä, että jo tämä antaa pohjavireen sille, miten täysiverinen perinteinen popahtava iskelmälevy onkaan kyseessä. Sitä se on myös tyylillisesti, kun samojen kansien välillä kuullaan sekä herkkää minimalismia että suureellisempia sovituksia.
Syli, Ihminen ja Ei kyyneltäkään erottuvat heti joukosta kappaleina, jotka olisi ihan hyvin voitu julkaista millä tahansa vuosikymmenellä 1970-luvun jälkeen. Ne ovat suomalaisen iskelmän kivijalkaa. Kappaleita, joiden melodiasta kuka tahansa saa kiinni ja sanoituksia, jotka maalaavat niin isolla pensselillä, että kuka vain voi varmasti vähän samaistua niihin.
Tavallisimmillaan Janna ei oikein anna syytä sille, miksi koskettavan iskelmän nälässä laittaisi juuri Ihminen-albumin soimaan. Jos levy sisältäisi enemmän vielä aidommin läsnäolevia kappaleita kuten Maailma meidän jälkeen ja Rakkauslaulu, voisi kyseessä olla vieläkin kantavampi kokonaisuus kuin ihan mukavaa kulutusmusiikkia.
