Levyarvio: Uusia vaikutteita sekaan mutta oma visio on ja pysyy – Kuolemanlaakso lanaa tasaista jälkeä

Kuolemanlaakso
Kuusumu
Svart

Kuolemanlaakso on pitänyt kahdeksan vuoden levytystaukoa. Moinen ajanjakso ei voi olla jättämättä jälkiään bändiin. Melkein vuosikymmenessä näkemykset muuttuvat ja näin on käynyt myös Kuolemanlaaksolle.

Vuonna 2014 julkaistu Tulijoutsen edusti vielä vahvaa doomin ydinaluetta. Bändin uutuudestakin puhutaan mielellään doomina, vaikka yhtye on ajautunut alueelle, jossa muut painopisteet ovat nousseet vahvemmin esiin.

Kuusumu on löytänyt vaikutteita enemmän perinteisemmän metallin piiristä. Vaikutteiden kirjo on laaja, mutta bändillä on kuitenkin kyky säilyttää omat näkemyksensä ja visionsa siitä, mitä se haluaa kokonaisuuden edustavan. Kuolemanlaakson sävellykset lanaavat tasaista jälkeä. Albumin valonpilkahduksiksi bändi loihtii melodisia yksityiskohtia ja muita sovituksellisia elementtejä, jotka pilkahtelevat siellä täällä herätellen aisteja. Kuusumu vaikuttaa olevan monella tapaa uusi alku Kuolemanlaaksolle.

Kuusumu tarjoilee paljon hyvää ja mielenkiintoista. Se tarjoilee myös paljon viitteitä siitä, minkälaiseksi bändi ehkä kehittyy, koska ei se sitä itsekään välttämättä tarkasti tiedä tarkasti. Voi vain toivoa, että seuraava askel olisi usean vuoden lyhyempi kuin edellinen.