Levyarvio: Verneri Pohjolan ja Mika Kallion albumi on tavallaan tuhoon tuomittu, mutta arvokas ja kiinnostava se on silti

Verneri Pohjola & Mika Kallio
Animal Image
Edition

Seeing Is Forgetting The Name Of The Thing One Sees on yksi omaan ajatteluuni vahvasti vaikuttaneita kirjoista. Se koostuu taidemaalarina uransa aloittaneen Robert Irwinin kanssa käydyistä keskusteluista ja raa’asti yksinkertaistettuna siinä on kyse matkasta kohti taidetta, joka syntyy kokijan kokemuksesta, ei niinkään itse taide-esineestä.

Verneri Pohjolan ja Mika Kallion vuoropuhelu tällä levyllä pyrkii irtautumaan musiikin perinteisistä rakenteista ja jopa sen yhteydestä tapaan jolla puhumme toisillemme, joka on usein läsnä vapaasti improvisoidussakin musiikissa.

Pohjola ja Kallio eivät pyri yhtä puhtaan abstraktille tasolle kuin Irwin usein tilateoksissaan. He yrittävät löytää keskinäisestä dialogistaan eläimellisen tavan kommunikoida. Yritys on toki tuhoon tuomittu, mutta arvokas ja kiinnostava ihan itsessään.

Musiikista kuulee sen syvästä inhimillisyydestä huolimatta liikkeen, joka on erilaista kuin ihmisen – luonnon rytmiikka, hyönteisten vieraus, lintuparvien nopeat suunnanmuutokset ja valaan verkkaisen elementissään kellumisen.

Tätä levyä voisi kuvata lausahduksella ”kuunteleminen on sitä kun unohtaa kuulemansa asian nimen”.