Levyarvio: Viattomuutta ja vuorovaikutusta – Tirzahin paluualbumi on kaunis ja intiimi äänite

Tirzah
Colourgrade
Domino

Tirzah Mastin on tehnyt viime vuosina monta tärkeää päätöstä. Devotion-debyyttinsä (2018) jälkeen hän on ryhtynyt täysipäiväiseksi muusikoksi, synnyttänyt kaksi lasta ja asettunut taloksi Lontoon vehreälle esikaupunkialueelle. Ei siis ole ihme, että tuoreen levyn aiheina ovat uudet alut, läheisyyden kaikkivoipaisuus ja omistautumisen syvimmät muodot.

Yllättävämpää on levyn pelokas tunnelma. Teemoistaan huolimatta Colourgrade on säiliömäinen ja paikaton albumi, jolla Tirzah on pikemminkin loukussa tunteidensa sisällä kuin seesteisesti sinut elämänsä puitteiden kanssa. Vaikutelma ei rajoitu ainoastaan irtohuomioin eteneviin teksteihin. Staattinen säikähdys kaikuu myös The xx:n ja FKA Twigsin välimaastoa katkonaisesti samoavissa sovituksissa.

Ja silti Colourgrade on kaunis ja intiimi äänite. Vaikka Tirzah kuulostaa yksinäiseltä jopa duetoidessaan Coby Seyn kanssa viehkeällä Hive Mindilla, paljastuu hänen mietteliäs läsnäolonsa äärimmäisen kerronnalliseksi. Tyhjyyteen sinkoavissa sanoissa on havahtumisen viattomuutta, jolle pelkistetty musiikki luo rajattomat puitteet. Mittakaavojen keskeltä löytyy myös vuorovaikutus: pienet tuokiokuvat kasvavat samastuttavan fyysisiksi ja epävarmuuksin mitattua onnea on helppo myötäelää.

Sillä eihän kukaan ole koskaan täysin valmis.