Levyarvio: Virtuositeetti pyrkii väkisinkin esiin – Flying Colors hehkuu soittamisen iloa progen ja rockin välimaastossa

Arvio julkaistu Soundissa 9/2019.
Kirjoittanut: Juha Seitz.

Arvio

Flying Colors
Third Degree
Mascot

Kun Flying Colors kasattiin vuonna 2012, yhteinen kemia löytyi pian. Deep Purplen, Dream Theaterin, Dixie Dregsin, Spock’s Beardin ja muiden yhtyeiden kokoonpanoissa vaikuttaneet muusikot hakivat linjansa melodisen rockin sekä progen välimaastosta vaivattomalla tavalla.

Ryhmän kolmatta pitkäsoittoa alettiin hioa joulukuussa 2016 Floridassa kitaristi Steve Morsen studiossa, jossa hahmoteltiin suurin osa levyn biiseistä. Loput sävellyksistä löysivät muotonsa parisen vuotta myöhemmin.

Third Degree on vahva näyttö Flying Colorsin kyvyistä. Albumi rullaa vaivattoman tuntuisesti, ja kaikesta hehkuu soittamisen ilo. Esitysten rakenteet päätyvät suhteellisen simppeleiksi, mutta sovitusten kimurantti ilme luo viehättävää vaaran tuntua.

Bändin virtuoosimaisuus pyrkii paikoin esille. Kirmailujen ytimissä Steve Morsen kuulaat kitarajuoksuttelut, Neal Morsen sävykkäät kosketinosuudet sekä Mike Portnoyn innovatiiviset rumpukuviot anastavat ansaitusti huomion.

Jälleen kerran pisimmät kolossit tekevät vaikutuksen – mosaiikkimainen Last Train Home sekä uhkeaksi kehittyvä Crawl lukeutuvat levyn kermaan.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa