Soul-laulaja Lisa Kekaulan emännöimä garage punk -bändi on lähtökohtaisesti kiinnostava konsepti, vaikka yhtye ei kaipaakaan korkeaoktaanista rock’n’rollia kummempia luokituksia. Yhdysvaltalaisen voimageneraattorin piti palata jo syksyllä Suomen lauteille, mutta vallitsevan keikkakunnon pääsee tsekkaamaan vasta nyt maaliskuussa. Tuore albumi on yllättävän rutinoiduksi sliipattu, mutta myös lupaava live-esiintymisten kannalta, sillä kyllä tämän matskun roimalla ja välittömällä hyökkäävyydellä saadaan svengi ja hiki irtoamaan.
Kappalemateriaali ei siis edusta studiossa kaikkein rennointa iskevyyttä ja välittömintä mukaansa tempaavuutta, vaikka biisit ovatkin muodollisesti pätevää ja äänekästä riffausta ja rokkausta. Kekaulan antaumukselliset laulutulkinnat antavat musiikille suoraviivaista, persoonallista fortea, joten ihan silkasta kelauksesta tai kaavamaisuudesta ei pääse sanomaan. Loppua kohden terävin riehakkuus vaihtuu keskitempoisemmaksi voimapopiksi, joten huippuhetkiksi ehtivät nousta notkea kolmosraita Man Enough sekä raikkaampi ramopunk-rullaus Junior High. Vapautuneisuutta ja vapauttavuutta olisi kaivannut enemmän ja mehukkaammin mukaan punkin, funkin, rockin ja soulin rytmikimaraan.