Levyarvio: Yksinäisiä lauluja keski-ikäisille – Siskiyoun epäkesko ilmaisu hiipii alitajuntaan hiljalleen

Siskiyou
Not Somewhere
Constellation

Oikeastaan Not Somewhere on vanha levy. Colin Huebert nauhoitti siitä valtaosan jo talvella 2015 luonnostellessaan Stefan Sagmeisterin The Happy Film -elokuvan (2016) taustoja. Materiaali jäi kuitenkin odottamaan sopivaa julkaisuhetkeä.

Nyt, Huebertin sooloprojektiksi kutistuneena, Siskiyou tarjoaa sopivan viitekehyksen näille yksinäisille ja harsomaisille lauluille. Not Somewhere luotaa kainostelematta keski-ikäistä kokemusmaailmaa, joka muodostuu niin ohikiitävän ajan viimasta, mielialalääkkeiden sivuoireista kuin todellisuudentajun hämärtymisestäkin. Banaliteettinsa teräväksi eksistentialismiksi jalostavan monologin taustalla vaihtelevat luontevasti vähäeleinen lyyrisyys ja Neutral Milk Hotelinsa sisäistänyt neuroottisuus.

Not Somewhere rakentuu samanaikaisesti monella mittakaavatasolla. Vaikka Temporary Weaknessin ja Nothing Diseasen kaltaiset kappaleet pysäyttävät katseen yksittäisiin taideteoksiin, määrittyy levy myös kollaasimaiseksi yritykseksi järjellistää mielentilojen polveilevaa virtaa. Aluksi kokonaiskuva on epätarkka, mutta hiljalleen epäkesko ilmaisu suodattuu alitajuntaan ja raapii mieltä paljon suuremmalla voimalla kuin heiveröinen ulkomuoto antaisi ymmärtää.

Jälkeensä levy jättää verestävän arven, jonka saumoista tihkuu pysäyttävä mantra: ”You’re trying to get somewhere as if you’re not somewhere.”