LEWIS TAYLOR: Lewis II

Arvio julkaistu Soundissa 11/2000.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
80-luvulla Edgar Broughton Bandissa (60-luvulla Beefheart/MC 5-synteesinä aloittanut lontoolaisryhmä), sitten vihanneskauppiaana ja kalanpakkaajana ja nyt Britannian uusimpana soul-sensaationa. Pohjois-Lontoosta tulevan ja siellä yhä asuvan Lewis Taylorin elämä on ollut vaiherikas.

Arvio

LEWIS TAYLOR
Lewis II
Island

80-luvulla Edgar Broughton Bandissa (60-luvulla Beefheart/MC 5-synteesinä aloittanut lontoolaisryhmä), sitten vihanneskauppiaana ja kalanpakkaajana ja nyt Britannian uusimpana soul-sensaationa. Pohjois-Lontoosta tulevan ja siellä yhä asuvan Lewis Taylorin elämä on ollut vaiherikas.
1996 ilmestynyt Lewis Taylor, jolla mies, kuten tässäkin, tekee lähes kaiken itse, leimasi Taylorin "Englannin Marvin Gayeksi". Monenlaisen musiikin (delta blues, Tangerine Dream, Beach Boys, Tim Buckley) ystävänä hän lähti kakkosalbumillaan vastareaktiona rockimpiin kuvioihin, vain huomatakseen oman reagointinsa kyseenalaiseksi. Kyhäelmä lensi roskikseen ja paljon hommia niin laulajan, kitaristina, tuottajana kuin piisintekijänäkin saanut Taylor aloitti tyhjästä Lewis II:n, jota soul-vaikutteet taas hallitsevat. Taylorin faneiksi ovat jo tunnustautuneet Bowie, Weller, Chaka Khan ja D'Angelo, jonka musiikki onkin lähinnä tätä levyä.
Lewis II:ssa on tiettyä tutunoloisuutta, mutta lisäkuuntelun myötä sen oma persoona kasvaa merkittävästi kun pinnan alta nousevat esiin muutkin vaikutteet, kuten hetkellisesti siedettävän rajoille äityvä Yes-proge, Miles Davisin On The Corneriin viittaava syke ja brianwilsonmaisen läpikuultavat tekstuurit. Falsettia suosiva Taylor on upea laulaja, ajoittain hän monistaakin itsensä kuoroksi. Erinomaisen tuhti basso kerää pisteitä persoonallisilla likeillään ja yleissoinnin täyteläisen ehjä kerroksellisuus kertoo selvää kieltä tekijän tuottajankyvyistä, eikä itse sävellyksistäkään pääse valittamaan. Lewis Taylorin musiikkiin kannattaa tutustua. 

Lisää luettavaa