Helsinkiläinen The Liar pistelee kaduilta haiskahtavaa säröistä rokkia nuoresta iästään huolimatta varmoilla otteilla. Yhtyeen repertuaarista löytyvät kaikki esikuviensa tutuksi tuomat soitannolliset maneerit, hieman jopa liiallisestikin. Hellacoptersit, Ramonesit ja Foo Fightersit on todellakin kuunneltu tarkkaan läpi ja meininki on sen mukaista. Debyytillä tämäntyyppinen fanitus-aspekti vielä sallittakoon, mutta vähitellen yhtyeen täytyy löytää oma latunsa.
Äänimaailmansa puolesta Hard Times, Happy Lives on hyvällä tavalla raa’alta kuulostava levy. Aivan kuin bändi olisi vain laittanut nauhurin treeniksen nurkkaan ja antanut palaa. Hitusen suttuiset ja epäselvät soundit sopivat tämän tyyppiseen musiikkiin hyvin, vaikka paikoin – varsinkin rauhallisemmissa kappaleissa – hieman siloitellumpi toteutus olisi voinut toimia paremmin. Samaa voi sanoa myös laulaja Eeron äänenkäytöstä.
The Liarin musiikille luulisi kohderyhmää löytyvän, sillä punkhöysteiselle rockille on maailmanlaajuinen ja ajasta riippumaton tilaus. Itselleni tämäntyyppinen kohellus toimi parhaiten parikymppisenä ja mieluiten vielä livenä nautittuna. Se, ettei tästä saa enää samantyyppisiä kicksejä kertoo pikemminkin arvioijasta kuin bändistä itsestään.