Viime vuosikymmenen alussa tulikuuma bänditulokas nimeltä The Libertines painoi itsetuhonappulaa ja lonksui väistämättömään loppuunsa synnyttäen noin kaksi albumillista helposti rakastettavaa herkänkiihkeää rockia. Sen jälkeen yhtyeen keulahahmot Pete Doherty ja Carl Barât viettivät kymmenen vuotta musiikillisesti yhdentekevissä merkeissä.
The Libertines on bändinä karikatyyrimäinen: siinä on pohjattoman lahjakas veriveljespari, jonka toinen osapuoli kärsii monista ongelmista. Toistensa luovuutta ruokkien kaksikko pääsee hurmokselliseen tilaan, jolloin rytmiryhmän tehtäväksi jää pitää paketti kasassa. Parhaimmillaan The Libertinesin musiikki on kuin rähinäviinasta vedetty känni, jonka aikana hirvittävä itseluottamus muuttuu hyväjätkä-fiilistelyn ja syntyjen syvien tutkiskelun kautta itkunsekaiseksi katumukseksi. Edellistä lausetta ei onneksi tarvinnut kirjoittaa imperfektimuotoon, sillä takaisin tultuaan yhtye on ihastuttavasti ennallaan.
Anthems For Doomed Youth ei kuulosta lainkaan väkisin väännetyltä tai välinpitämättömältä The Libertinesin nimeä kohtaan. Jos Doherty pysyy nyt kuivilla, näin helposti hurmanneen uudelleensyntymän jälkeen bändiltä on lupa odottaa vielä paljon hienoja tekoja.