LIISANPUISTO: Olipa kerran

Liisanpuisto yhdistää uudella lp:llään Kolean ontosti soivan, perinnetietoisen rytmin kypsään miesnäkökulmaan, jota eritellään ansiokkaasti Teesin ja Villen kanssa etsien uusia merkityksiä nuoruuden kokemuksille, vanhenemiselle ja identiteetille. Trio sukeltaa tällä yrittämällä entistä syvemmälle omakohtaisiin tarinoihin, nostalgiaan ja kaipuuseen unohtamatta testosteronia ja alkoholia, joita käsitellään pikemminkin perisuomalaisesta, kenties omaelämäkerrallisestakin näkökulmasta kuin hip hopille tyypillisellä tavalla.

Liisanpuisto onkin mielenkiintoisimmillaan keskittyessään rajattuihin aihepiireihin, itse asiaan rakastamastaan braggasta tinkien. Tyhjästä puhuminen on vaikea laji, ja battle-mentaliteetti merkityksetön, tylsä ja turhan tavallinen valinta, jos esiintyjä ei ole poikkeuksellisen taidokas ja biitti loistava. Kolea, Teesi ja Ville ovat toki taitavia, kokeneita ja luotettavia, mutta loistaviksi solisteiksi heistä ei tällä erää näytä olevan, vaan kemia on kolmikon todellinen vahvuus.

Niinpä onkin kohtuullista, että Pihojen laki palaa leikkikentille ja koulunpihoille, Liisanpuiston varhaisiin vaiheisiin. Siistii räppii taas muistelee kevyissä tunnelmissa hip hopia, humoristisesti 80-luvun loppua ja Epmd:n laiskoja tyylejä, Fat Boysia, Beat Streetiä sekä maastohousuja, elämänmenoa Suomessa. Toinen Helsinki, josta levylle on mahdutettu myös pistävä video, pysäyttää otteella laitapuolen elämästä ja ongelmista kotimaassamme.

Pitkä tausta hip hopin parissa ei vaivaa vaan velvoittaa Liisanpuistoa, joka vakavasta yleisvireestä huolimatta löytää ilmaisukanavan jännittävien teemojen muodossa, ylpeänä juuristaan – paikoitellen kuivakasti, poikkeuksetta sykähdyttävän realistisesti.