LILY ALLEN: Alright, Still

LILY ALLEN
Alright, Still
Regal

Suulas ja sukkela Lily Allen on tämän kesän ääni Isossa-Britanniassa. Koomikko Keith Allenin 21-vuotiaan tyttären aurinkoista albumia on vaikea vastustaa. Tälläkin hetkellä nämä kappaleet lepattavat ulos tuhansien Lontoon esikaupunkiasuntojen ikkunoista. Keskustassa ne soivat kaupoissa ja kahviloissa niin kauan kuin kesää riittää.

MySpace-sivuillaan valtavan yleisön kerännyt Lily Allen ei ole tärkätty tyrkky, vaan valloittaa välittömyydellään. Hänen musiikkinsa poljento tulee calypsosta, skasta ja muista Länsi-Intian rennoista rytmeistä, jotka ovat tarttuneet helmoihin isän levyhyllystä. Alright, Still -levyä kasatessa Lilyn apuna ovat olleet esimerkiksi Beckin ja Gwen Stefanin kanssa työskennellyt Greg Kurstin sekä dj:nä aloittanut ja myöhemmin Christina Aguileraa tuottanut Mark Ronson. Suuresta apujoukosta huolimatta lysti levy tuntuu Lilyn omalta.

Lily Allenin tekstien arkimaailma muistuttaa melkoisesti The Streetsin vastaavaa. Kosketinkuningas Jackie Mittoota sämpläävän Smile-singlen kertosäkeessä Lily kertoo hymyilevänsä nähdessään ketkun poikaystävän kyynelissä ja eloisassa Knock ’Em Out -kappaleessa hän keksii lukuisia syitä olla antamatta puhelinnumeroaan sitä kärttävälle typerykselle. Erinomaisen aloituskolmikon täydentää LDN-iloittelu, jonka kertosäe kiteyttää koko levyn olemuksen: ”Sun is in the sky/oh why oh why/would I wanna be anywhere else?” Levyn loppupuolella väsähtävät vähän sekä Lilyn läppä että laulut. Littlest Things -balladi muistuttaa nahistunutta salaatinlehteä ja kaavamainen Take What You Take kuulostaa Shampoo-kaksikolta huonona päivänä. Siitä huolimatta tämä taitaa olla juuri se levy, jonka tahtiin kumoan kylmää limonadia tänä kesänä kaikkein mieluiten.