LIMONADI ELOHOPEA: Saippua

Pelkistetyssä kannessa nauravat sakset, vaikka albumin nimi on Saippua. Symboliikka on kuitenkin selvä. Limonadi Elohopea on leikannut neljällä levyllään paikoin liiallisia rönsyjään. Sävelmistä ja ilmeikkäästä tuotannosta vastaava Tero-Petri Suovanen ei ole saksinut omaehtoisia tekstejään, mutta kitaristia vaihtanut orkesteri on selvästi terästäytynyt. Saippua rokkaa rivakasti, napakoin piisein ja ärtsyin kitara-riffein, varsinkin Siskoni Artisokansydän -biisissä. Koskettimet ja paikoin myös jouset, huilu, foni ja perkussiot, värittelevät pääosin nopeaa menoa maukkaasti. Iho on tyyni ja Rokkia voi soittaa vaikka kukkopillillä ovat hienoja rauhallisia pop-helmiä.
Suovasen ryhdikäs laulu hurmaa loppusointuihin turvautumatta maneerittomuudellaan. Suomi-rockissa harvat laulajat yltävät vastaavaan luonnollisuuteen, puhumattakaan tekstien monitasoisuudesta, joissa syvällisyys, mielijohteet ja ironia sekoittuvat tarpeeliseksi vastalääkkeeksi sille tavanomaisen pohjattomalle kaiholle.