Tamperelainen melodista metallia soittava Lines Of Leaving tuo korville kiinnostavan albumin. Battle For Humanityn biisit ovat rakenteiltaan kunnianhimoisia ja monipuolisia. Sellaisissa kappaleissa kuin Fistula ja Christy Brown urhea yritys omaperäisyyteen tulee palkituksi. Sen sijaan useammilla raidoilla yhtye ampuu itseään jalkaan.
Monipuolisuutta on välillä hakemalla haettu ja huonoimmillaan se tulee ilmi aivan suorana System Of A Down -plagioimisena, kuten kappaleessa Hearts In Overdrive. SOADilta opittu kaava toistuu muuallakin levyllä.
Nerokkaana oivalluksena levyn loppupuolella kuultavaa instrumentaalia seuraa muusta albumista suuresti poikkeava Battle For Humanity. Biisi on erinomainen, kuin hevimusiikin kumarrus brittiläisen Musen suuntaan. Vai onko kyse taas siitä, että yksi esikuvista varastaa huomion tamperelaisilta itseltään?
On toki ymmärrettävää, että debyyttilevyn kohdalla esikuvat puskevat läpi, mutta Lines Of Leavingin ensialbumi on lähinnä yhdistelmä viimevuosien monipuolisimpia yhtyeitä. Levy ei kuitenkaan ole tylsä, vaan päinvastoin. Tältä bändiltä puuttuu oma ääni, mutta ei uskoa itseensä.