Entertainment Weeklyn (10/2006) arviossa Rotten Applea verrattiin ikävystyttävyydessään ja yksinkertaisuudessaan Teletapit-ohjelmaan, joka oli suunnattu muutaman vuoden ikäisille lapsille. Kansanedustaja Sulo Aittoniemi teki aikoinaan Teletapeista kyselyn eduskunnassa. Hänen mielestään turmeltunutta roskaa ei olisi pitänyt sallia Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa. Missä laillisia bordelleja kannattanut Aittoniemi on, kun häntä todella tarvitaan?
On ollut huojentavaa huomata, että G-Unitin voittokulku näyttää hiljalleen hiipuvan: Tony Yaoyn ja Mobb Deepin albumit suoriutuivat aiheellisesti huonosti, eikä Lloyd Banksin toinen poikkea edeltäjistä edukseen. Billboardin kolmas sija ei vielä lupaile kahden miljoonan myyntiä, mihin puuduttava The Hunger For More (2004) ylsi. Rotten Apple ei kuulosta sen enempää mädäntyneeltä kuin makealtakaan, ainoastaan valjulta.
Banksin flow on kavala, laiska ja voimaton, vailla intensiteettiä. Se muistuttaa vesitettyä ja karkeistettua 50 Centiä, hidasta ja vaivalloisesti ääntävää sekä laulullista venyttelyä. Halvat punchlinet ja synavetoista 4/4-biittiä nuolevat, lyhyet fraasit ovat Banksin kyseenalaisia tavaramerkkejä, ja olen taipuvainen ajattelemaan, että hän on pärjännyt pikemminkin niistä huolimatta kuin niiden ansiosta.