Walesilaisesta opiskelijakommuunista alkunsa saanut Los Campesinos! on suosinut tiuhaa julkaisutahtia, sillä Hello Sadness on bändin neljäs pitkäsoitto kolmeen vuoteen. Vaikka suurin kohu yhtyeen tiimoilta on jo laantumassa, herättää se yhä vahvoja tunteita niin puolesta kuin vastaankin. Osalle bändin arvaamaton kohellus näyttäytyy silkkana nerokkuutena, kun taas joitakin sama lähinnä ärsyttää. Kuuluin jälkimmäiseen joukkoon bändin Hold On Now, Youngster -debyytin (2008) ensi kertaa kuultuani, mutta ajan kuluessa olen kääntänyt ylpeästi takkiani. Tarttuvat ja särmikkäät kappaleet uivat vähitellen liiveihini, eivätkä ole sieltä suostuneet pois tulemaan.
Kuten hyvin usein tämän tyyppisissä tapauksissa, on seestyminen jossain vaiheessa edessä. Hello Sadness on yhtyeen levyistä selvästi suoraviivaisin ja pelkistetyin, eikä siitä löydy samanlaista seikkailun ja uuden löytämisen iloa kuin aiemmilta. Tätä tukee myös levyn tuotanto, joka on rakennettu entistä vahvemman yhtenäisyyden pohjalle, ei enää toisistaan poikkeavien rytmitysten ja hassujen käänteiden varaan.
Vaikka bändin linja on muuttunut, en tohdi vieläkään kutsua sitä missään nimessä tylsäksi – sitä Los Campesinosista ei taida onneksi saada tekemälläkään.