LOST HORIZON: Awakening The World

Arvio julkaistu Soundissa 04/2001.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
Perinteisen heavyn uudesta noususta on puhuttu pitkään. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että bändejä on liikaa ja lama väistämättä edessä. Jokainen heavyyn kallellaan oleva firma on yrittänyt saada oman osansa genren noususta ja vannoopa muutama puulaaki lähes täysin näiden bändien varaan.

Arvio

LOST HORIZON
Awakening The World
Music For Nations

Perinteisen heavyn uudesta noususta on puhuttu pitkään. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että bändejä on liikaa ja lama väistämättä edessä. Jokainen heavyyn kallellaan oleva firma on yrittänyt saada oman osansa genren noususta ja vannoopa muutama puulaaki lähes täysin näiden bändien varaan. Viime vuosina aivan muunlaiseen metalliin keskittynyt Music For Nationskin on päättänyt heittää koukut veteen. Sen täkynä on ruotsalainen Lost Horizon, jonka varhaisvaiheesta eronneet jätkät päätyivät kasaamaan Hammerfallia. Vaikea sanoa, iskeekö lama juuri Lost Horizonin kaltaisiin kohtuullisen sähäköihin tulokkaisiin, mutta kohta on pakko tapahtua jotakin. Loputtomasti näitä bändejä ei voi syntyä.
Lost Horizon soittaa iloista, jyhkeää ja pullistelevaa powerhenkistä metallia. Jos käytetään vertailukohtana akselia Helloween-Manowar, jolle power-bändit usein päätyvät, löytyy Lost Horizonin paikka lähempää true metallin kuninkaita. Toki horjumista tapahtuu ja välillä käväistään vilkaisemassa Saksa-muottia, mutta Lost Horizon on selvästi parhaimmillaan raskaammilla ja rajummin rokkaavilla lauluillaan, kuten Heart Of Storm ja Eric Adams-kiljahduksia tapaileva Sworn In The Metal Wind. Perfect Warrior soitetaan vahvoilla Crimson Glory-vaikutteilla ja Welcome Backin alun laulumelodia muistuttaa Scorpionsin kultakaudesta. Pakko myöntää, että ensimmäisellä kuuntelukerralla Awakening The World lähinnä nauratti. Levy tuntui vihoviimeiseltä pelleilyltä. Mutta laukkakompit ja World Through My Fateless Eyesin kaltaiset tykytykset tuottivat lopulta kuvan kelpo bändistä. Itse asiassa Lost Horizon sekoittaa monia eri 80-luvun vivahteita taitavasti omaksi keitoksekseen. Ei sellainen bändi voi täysin pilalla olla. 

Lisää luettavaa