LOST SOUL DIVISION: Bound For The Sun

Arvio julkaistu Soundissa 09/2004.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Lost Soul Division synnyttää nimellään mielikuvan Joy Divisionin kurttuotsaisista perillisistä. Ennakkoluulo haihtuu ilmaan heti Bound For The Sunin alkaessa soida.

Arvio

LOST SOUL DIVISION
Bound For The Sun
Epic

Lost Soul Division synnyttää nimellään mielikuvan Joy Divisionin kurttuotsaisista perillisistä. Ennakkoluulo haihtuu ilmaan heti Bound For The Sunin alkaessa soida. Jo lukemattomia suomalaisbändejä tuottaneen Nick Trianin asiakkaiden joukosta koskettimin ja ohjelmoinnein sointiaan vahvistava LSD kuitenkin erottuu suurta ja välillä kohtalokastakin soundia jahtaavana ryhmänä.

Bound For The Sun on täyteläinen ja melkoisen linjakas valikoima brittiläistyylistä kitararockia. Lost Soul Divisionissa on nähty ja kuultu myös universaalimpaa potentiaalia. Ainakin siitä päätellen, että albuminsa avausraita Castaway on kelpuutettu Spiderman 2 -elokuvan pohjoismaiselle soundtrackille.

Pidemmän päälle hieman laahaavista biiseistään huolimatta kyseessä on sekä soitannoltaan että tuotannollisesti sulava äänite. Lost Soul Division ei takeltele millään osa-alueella ja jopa Antti Natusen pitkiä laulumelodiallisia kaaria viljelevä vokalismi toimii kiitettävästi. Bändillä riittää näkemyksellisyyttä sekä hitaissa tunnelmissa että Out Of Heren kaltaisen pirteyden iskiessä. Bound For The Sunin pianon, jousien ja akustisten kitaroiden sävyttämällä päätösraidalla My Imaginations orkesterin kunnianhimo johtaa tempoltaan ja hyräilyineen The Beatlesin Hey Juden finaalin mieleen tuovaan paisutukseen. 

Lisää luettavaa